Täällä on joitakin raapustuksia. Alemmat hieman vanhempia, joskua yläaste ajoilta. Runojen kirjoittamista en harrasta niin useasti kuin piirtämistä joten päivitän tätä kun saan jotain aikaiseksi!
Mitä rakkaus on?
Tule hiljaa lähelleni,
kiedo kädet ympärilleni,
anna minulle lämpöäsi,
ja ole minun turvanani.
Pidä minua omanasi,
näytä minulle rakkauttasi,
anna minun tuntea ihosi ihollani,
huulesi huulillani,
pidä minua kädestä kun on paha olla.
Ole aina tukenani,
anna itkeä itseäsi vasten,
ja kuiskaa korvaani rakastavasi minua.
Sillä rakkaus on toisen ymmärtämistä,
tukemista,
luottamista ja
rakastamista sellaisena kun on.
~Aika~
Katson ulos ikkunasta,
Toivoen ajasta paremmasta.
Kumpa saisin aikaa muutettua,
Saisimpa menneet takaisin.
Päivät kuluu, päivä kerrallaan.
Aika menee nopeasti.
Ensin on syksy, pian talvi,
Kohta kevät, kesäkin mennyt.
Mutta kaikki paranee ajallaan,
Haavat, karut menneet,
Asiat mitä tahtoisi unohtaa.
Pitää vain uskoa tulevaan.
~Synkkyys~
Tunnen oloni yksinäiseksi,
Tahtoisin olla yksin mutta silti jonkun lähellä,
Miten se voisikaan olla mahdollista.
Päivä, päivältä tunnen oloni kurjemmaksi,
Koitan piilottaa sen kaiken sisääni,
Kumpa pystyisin avautumaan jollekkin,
Mutta puhuminen on vaikeaa.
Yritän unohtaa kaiken sen pahan mitä olen kokenut,
Mutta se ei vain onnistu.
Se kaikki paha,
Kurjat muistot,
Karu menneisyys,
Ne kaikki ajautuvat mieleeni iltaisin,
Silloin itken itseni uneen.
Tahtoisin hyviä muistoja,
Olla onnellinen,
Osata rakastaa ja
Tulla rakastetuksi.
Mutta miten tämä kaikki olisi mahdollista?
~Virheestä tuskaksi~
Kerran olin onnellinen,
mikään ei mieltä painanut.
Virheen tein ja kaiken hyvän menetin,
enkä saa sitä takaisin.
Yksin öitä itkien kaipaan viereesi sun.
Sitä lämpöä,kosketusta, rakkautta.
Mitään niistä enää tunne en.
Mutta jos joskus.
Antaisit vielä minulle mahdollisuuden.
Mahdollisuuden rakastaa.
Olisin taas onnellinen.
~Tunnetila~
Mitä tämä on.
Kun kanssasi juttelen,
tunnen olon erinlaiseksi, kuin ennen.
Murheet mielestäni haihtuvat,
kaikki paha jota joskus on tapahtunut.
Suot ilon kasvoilleni, sen tunteen jonka
kauan sitten kadotin.
Tunnen itseni kokonaiseksi,
paikatuksi ja ehjäksi.
Kuin tunteet sisälläni taas pysyisivät.
Tahtoisin näin aina tuntea.
Lämmön sisälläni, kosketuksesi ihollani,
huulet huuliani vasten.
Kumpa tämä kaikki vain olisi pysyvää ja totta.
Saisin kerrankin tuntea sitä mitä tahtoisin tuntea.
Kerrankin saisin olla onnellinen.
~Ristiriita~
Kumpa viereesi pääsisin.
Ja halaamaan sinut minua saisin.
Oloni ei olisi enää yksinäinen.
Kumpa sinä ja minä yhteen kuuluisimme.
Toisillemme salaisuudet tärkeimmät kertoisimme.
Mitään emme toisiltamme salaisi.
Kumpa kaikki paha mielestäni haihtuisi.
Ilon tuntisin mielessäni.
Rakkauden koko kehossani.
Sinut minun tukenani.
Eikä mikään enää estäisi meitä olemasta yhdessä.
~Sinä~
Näin yksin matka tiellä käy,
Ei valoa,pimeyttä missään näy.
Kaikkialla tyhjyyttä vain,
Olenko yksin ainiain.
Kas pieni valo jostain pilkistää,
Sitä kohti menen ihan ihmeissään.
Hämmästyn ja hymyilen,
Sua pitkään harkiten katselen.
En yksin ole, sen tiedän nyt,
Olet vihdoin elämääni ilmestynyt.
~Tunteet~
EI rakkautta, ei surua,
Vain pelkkää vaivaa, vatsanpurua.
Ei onnea, ei vaivaa,
Vaan aina joku mieltä painaa.
Ei naurua, ei itkua,
Aina murheita, eikä mitään fiksua.
Ei polkua oikeaa, eikä väärää,
Kuka siis määränpään määrää.
On tyhjää ja onttoa,
missä siis tunteet?
Ei mitään hajua.
~Johdattava polku~
Kuljen polkua kapeaa,
Saa yksin aina vaeltaa.
Pimeää on siellä, täällä,
Aina samanlaista säällä kun säällä.
Kuulen ääntä, kuljen sitä kohti,
Mihin tää polku minut nytten johti?
Ketään ei missään näy,
Polku vain jatkuu, siis taas matkaan käyn.
Alkaa matkan teko hiljalleen uuvuttaa,
Miksi yksin taas olen se suorastaan suututtaa!
Pieni valo jostain pilkistää,
Katson sitä ihmeissään,
Menen kohti udellen, jokin käteeni tarttuu,
Huuliani hellästi suudellen.
Poispäin vähän vetäydyn, että kasvosi nään,
Ja vähän hämmästyn.
Punottaa posket, ja hieman nolottaa.
En tuota suudelmaa tahdo milloinkaan
unohtaa.
Pidä kiinni nyt minusta,
elä päästä irti, sillä välitän sinusta.
~Pään vaiva~
Katson sinuun ja hymyilen,
vain sinua nytkin ajattelen.
Kirkkaat silmät, vaalea tukka,
vain puhuminen sinulle on
suurempi mutka.
Kirjeen yheden, myös toisenkin
laitoin.En vastausta saanut,
vaikka kaikkeni annoin.
En mielestäni millään sinua saa,
kumpa tunteen tän pääsisin,
kanssasi jakamaan.
~Särkynyt sydän~
Katson kauas pimeyteen,
vain pienen valon nään.
On sydämmeni särkynyt,
en kestä enempää.
Se tunne niin kamala,
se joka heikottaa.
Ei enää uutta rakkautta,
ei ketään ketä rakastaa
~Mielen vaiva~
Minä ja sinä,
kuin pallo ja piikki.
Niin erillaisii oltiin,
se sulle jo riitti.
Kumpa kanssasi vielä
olla voisin,
sulle tää asia vain
toisi noisi.
Miks mä sua ees rakastin?
Sait muutenkin mieleni sekaisin.
Sua ei olis kanttinu rakastaa,
kun et sä muuta osaanu,
kun loukata vaan.
